Siedätys, terveydenhuollon muotivillitys?

Halusin lähteä pohtimaan ääneen ja herättelemään ihmisiä asiasta mitä moni allergiaperhe varmasti miettii aina silloin tällöin. Korostan, että asiat ei todellakaan aina näin ole, kuten tulen kirjoittamaan, mutta monelle on tai joku kohta on. Myös osaavaa ja välittävää hoitohenkilökuntaa ja osaavia lääkäreitä Suomesta kyllä löytyy. Harmillisesti ei aina siinä kohtaa, kun vanhemmat niitä eniten tarvitsisi.

Aika-ajoin esiin nousee otsikoita ja juttuja joissa allergioita ja refluksia pidetään muotisairauksina, miten jossain päin Suomea päiväkotien ja koulujen keittäjät alkavat siedättämään lapsia. Usein myös kuulee tarinoita, joissa isovanhemmat tai joku muu läheinen onkin antanut lapselle salaa kiellettyjä ruokia. Ajatellaanko tässä asiaa ihan loppuun asti ja ollaanko tässä varmasti lasten asialla? Lapsen parasta ajatellen?

Neuvoloissa ja lääkäreissä vanhemmat kuulevat usein kerta toisensa jälkeen, että siedättäkää, siedättäkää. Kaikki lapset nyt itkee ja puklailee ja on vatsavaivoja. Vihreä kakka on ihan normaalia. Onko tosiaan näin? Missä menee normaalin itkun ja puklailun raja? Onko lause siedättäkää, vastaus kaikkeen siihen, kun ei jakseta/viitsitä/osata auttaa enempää ja säästöjä pitää saada aikaan? Onko tästä tullut muotilause terveydenhuollon henkilöstölle?

Entä jos sitten joku ulkopuolinen päättääkin alkaa yhtäkkiä siedättämään lasta ja koko perheellä menee yöt repaleisiksi, tulee vatsavaivoja, refluksi räjähtää käsiin, iho kutisee, tulee tulehduskierteitä ja mitä muita oireita nyt kenellekin sitten tulee epäsopivista ruuista. Kenen etu se on? Entäpä tämä, kun jossain päin Suomea keittiöhenkilökunta alkaa siedättämään lapsia päivähoidossa ja kouluissa? Miten vanhemmat pysyy perillä siitä mitä lapselle kulloinkin on annettu? Ja paljonko?  Kuka ottaa vastuun ja korjaa jäljet? Entäpä sitten jos keittäjä päättää antaa anafylaktikolle ruokaa jossa onkin pieni määrä sitä maitoa tms. ja lapsi kuolee käsiin? Hoitajat päiväkodeissa ovat jo täystyöllistettyjä, ettei heidänkään työtaakkaansa tarvisi enempää kuormittaa. Miten yhtäkkiä keittäjillä, hoitajilla, opettajilla olisi allergioista mittavat tietotaidot?

Itse uskon, että näistä tulevat "säästöt" pitkällä juoksulla tulee vielä paljon kalliimmaksi yhteiskunnalle. Ajatellaanpa vaikka, että lapsi on suolioireinen allergikko jolle siedätys ei sovi. Kuitenkin annetaan allergisoivaa ruokaa jatkuvasti elimistöön ja pahimmassa tapauksessa voi puhjeta joku muu suolistosairaus (miksi ylipäätään nekin on räjähtänyt ihan käsiin??) tai sairastuu pahimmassa tapauksessa suolistosyöpään. Samoin, kun lapsi jolla on refluksi. Miten tulehdusta tekevä ruoka yhtäkkkiä ei enää tekisikään tulehdusta? Nousut ja korventaminen loppuisi?

  "Kaikkehen tottuu, vaikka puukkohon selijässä

 jos makaa vattallansa"

Jos ajatellaan, että lapsi saa jatkuvasti jotain epäsopivaa ja tulee jotain "pientä" oiretta, vaikka suuta kutisee, vatsaa vääntää, närästää tai mitä nyt hyvänsä.
Miten määritellään ja mitataan mikä kenellekin on pieni oire? Mikä sen mittari on? Mitä pienempi lapsi on sitä vähemmän hän itse osaa asiasta kertoa. "Kaikkehen tottuu, vaikka puukkohon selijässä jos makaa vattallansa" -kuten pohojalainen sanonta sanoo. Mutta onko sekään hyväksi? Miten pienetkään oireet ei voisi olla vaikuttamatta lapsien oppimiseen, kasvuun ja kehitykseen? Luultavasti lapsi tulee jollain määrin levottomaksi, jos koko ajan vähän jossain tuntuu epämiellyttävältä. Lapsi saatetaan leimata koulussa tai päivähoidossa häiriköksi, tms. Lasta saatetaan alata kiusaamaan jos tulee esimerkiksi ilmavaivoja tai yhtäkkiä vaikkapa kakat housuun ellei ehdi vessaan ajoissa. Mitä tälläinen tekee lapsen itsetunnolle?

Ihmisten pitäisi osata asettua toisen ihmisen saappaisiin ja miettiä haluaisiko itse elää sellaista elämää. Miettiä, olisiko kiva itse käydä töissä, miten tehokkaasti ja hyvin hoitaisit itse työn ja arjen samalla kun närästää, vatsaa vääntää, ihoa kutisee. Entä sitten vanhempien jaksaminen; jo nyt elämä on monella tosi hektistä ja stressaavaa. On uupumusta ja masennusta. Tarvitaanko vielä lisää kuormitusta ehdoin tahdoin?

Turhien allergialistojen siivous on hyvä. Tarkoittaen sitä, että ruokia kokeillaan kotona säännöllisesti (oman perheen tilanteen mukaan) ja jos huomataan, että joku ruoka sopii niin ilmoitetaan siitä, että tätä voi antaa. Myös se, että ei automaattisesti vältetä vaikkapa mansikkaa, tomaattia, kalaa jotka on yleisiä allergianaiheuttajia vaan kokeillaan kaikkia.

Pitäisi aina muistaa, että jokainen ihminen on yksilö ja jokainen reagoi eri tavalla ja jokaisen tilanne on aina omanlaisensa. Ei voida vetää kaikkia ihmisiä ja allergisia yhteen muottiin ja sanoa, että tämä toimii kaikille. Mielestäni nämä eri ruokien testaukset kuuluu sinne kotia, vanhempien ja lääkärien väliseksi yhteistyöksi. Milloin mitäkin kokeillaan ja millä määrällä ja kuinka usein. Silloin, kun vanhemmilla on mahdollista ottaa vastaan repaleisia öitä ja hoitaa mahdollisia oireita.

Allergiat tuntuu tänä päivänä olevan kaikista vähiten arvostettu sairaus. Aivan, kun perheillä olisi yhtäkkiä mahdollisuus valita, että Hei, otetaankos meidän lapsille allergioita vaiko ei.

Eihän ihmiset muutenkaan kaikista ruuista tykkää. On ihan fine, jos et tykkää hernekeitosta ja et sitä syö. Mutta sitten allergisten lasten yhtäkkiä pitäisikin syödä, vaikka sitä hernekeittoa, kärsiä oireista, on jotenkin ihan älytöntä!

"Ruoka-allergioissa siedätetään suun kautta. 

Siinä ensimmäiset annokset annetaan tippoina suuhun. 

Hoidon edistyessä ja annosten kasvaessa ruoka-aine niellään saman tien. 

Niistä maitosiedätykseen on Suomessa laadittu valtakunnallinen suositus. 

Muissa ruoka-allergioissa siedätys on vielä kokeiluasteella."

Ruokien siedätyksestä ole mitään tietoa pitkältä aikavälillä. Nyt on ollut "muotia" laittaa viattomat pienet lapset koekaniineiksi. Oikeaoppinen siedätys tulisi tehdä niin, että allergisoivaa ainetta annetaan niin pieni määrä ettei siitä tule mitään oireita.

Tästä linkistä pääset lukemaan siedätyksestä.
http://www.allergiaterveys.fi/fi/tietoa-allergiasta-/siedatyshoito.html

Uskon, että siedätyksellekin on oma paikkansa, silloin, kun allergiat on todella voimakkaat ja henkeä uhkaavat ja ne ei ole kouluikään mennessä helpottanut. Silloinkin aina yhteistyössä perheen ja lääkärin kanssa.

Muistetaanhan, että allergisia on monenlaisia. On heitä jotka ovat äärimmäisen allergisia, anafylaktikkoja. On heitä joilla on yksittäisiä allergisia, on heitä jotka reagoivat vain vähän. Mutta on suuri joukko allergisia jotka kuuluvat tähän välimaastoon ja heidät usein unohdetaan.

Lapsien vointi edellä taas uuteen viikkoon!

Moit!